Pönttöuunin muuraus

Nyt päivitän urakalla. Olen pari päivää ollut sairaslomalla ja nyt kun en muuhun pysty, niin tämä tuntui sopivalta hommalta. Aiemmassa postauksessani kerroinkin kellarin remontista ja ajattelin ihan oman tekstin omistaa pönttöuunin muuraukselle. Tämäkin nimittäin syntyi ihan omin pikku kätösin mieheni toimiessa tiilen leikkaajana ja raskaan työn raatajana. Minä vain muurasin.

Ensin tietenkin tutustuin alan kirjallisuuteen ja nettihakuihin. Erittäin hyväksi osoittautui kirjastosta löytyneet G.E. Asp:n Uuninmuuraja (1944) sekä H. Hyytiäisen Muuratut tulisijat (1980). Sitten suunnittelemaan paperille.

Uunin kuoret ja luukut ostettiin käytettynä. Olihan nuo vähän ruosteessa pihalla säilytyksestä johtuen ja ehkä olisi kannattanut ostaa vain luukut käytettynä näin jälkikäteen ajatellen, mutta sanotaanko että nyt saatiin autenttiset :)

Uunin alkuperäinen korkeus oli liikaa tulevaan tilaan, joten lyhensin ylintä rengasta noin puolella. Mielestäni symmetria säilyi silti hyvin. Uunin luukut hioin ja maalasin liesimustalla. Niistä tuli oikein hienot.

Sitten aloitetaan muuraus. Ensimmäinen rengas. Alin rivi tiiliä laataksi, jonka päälle tiilet reunoille pystyyn. Tuhkapesän alle tasanne, poskikanavat yhdistyy alhaalla reunoilla nuohousluukkuihin ja hormiläpivientiin. Tämän jälkeen kolme kerrosta tiiliä tuhkapesälle.

Tämän jälkeen arina ja seuraava rengas paikalleen. Laastina käytimme saviuunilaastia, paitsi hormiliitoksessa kovempaa muurauslaastia ja tulitiilille tulipesässä tulilaastia. Arina muurattiin vielä kiinni alla oleviin tiiliin, mutta muuten tulipesä oli villoilla irti poskitiilistä lämpölaajenemisen vuoksi. Tulipesän tiilet olisi ollut parempi saada lappeelleen, mutta emme tätä tehneet, kun muuten poskikanavat olisivat tulleet hyvin ahtaiksi (<5cm) tai sitten olisimme joutuneet pilkkomaan jokaisen tulitiilen, jos olisimme halkaisseet tiilet sopiviksi. Ja joka näitä tulitiiliä on leikellyt, tietää että jos pääsee vähemmällä, niin jättää mieluummin leikkaamatta on nimittäin sen verta kovaa tavaraa. Alla oikealla kuvassa on jo luukkukin paikoillaan. Luukun kiinnikkeet (=rautalangat naula-ankkureilla) on ohjattu kuoritiilien laastinsekaan.

Luukun päälle tuleva viistovalu valettiin paikanpäällä. Puumuotti tukee alapuolelta valua, villaa välissä joka puolella ulkorakenteisiin, paitsi tulitiiliin, johon valu kiinnittyy.  Seuraavaksi jälleen uusi rengas päälle.

Nyt tuo alkoikin tuntua työasennoltaan hankalalta ja myös työneteneminen hidastui huomattavasti, kun piti miettiä miten viistota tulitiilet, jotta saadaan sopiva mutka yläpalotilaan ja samalla kaventaa tulipesää. Tulitiilien monimutkainen leikkaaminen laittoi aivot lujille (minä hoidin ajatustyön, mieheni leikkasi piirrosteni mukaan). Monesti ei kuitenkaan jouduttu leikkaamaan uudestaan :)

Samalla piti myös laskea missä vaiheessa yläpalotila loppuu ja poskikanavat kääntyy alaspäin ottaen huomioon uunin korkeuden. Kun kavennusta oli tehty tarpeeksi, viistosimme kuoritiilet ja käänsimme ne säteensuuntaisesti. Ylimpiin kerroksiin tehtiin kuoritiiletkin tulitiilestä paremman lämmönkestävyyden vuoksi.

Ihan ylin kerros viistottiin jyrkästi ja päälle reilusti laastia pitämään tiilet paikoillaan. Kun laasti oli kovettunut laitettiin ympyräreiän päälle vielä lakivalu, jonka kovetin pesuvadissa. Lakivalu eristettiin vielä kuorirakenteesta villalla. Sitten vielä reilu kerros villaa koko systeemin päälle ja villan päälle laastia ja tiilen palasia niin paljon että saatiin viimeinen rengas täyttymään. 

 Tässä sitä komeillaan hiottuna.

 Ja tässä maalattuna.

Erittäin ihanasti toimii ja lämmittää kellari tilaa juuri sopivasti. Läheltä katsottuna lommot huomaa, mutta tuopahan lisää tunnelmaa. Maalina käytin normaalia vesiohenteista kalustemaalia (helmi). Lämmöstä johtuvaa tummumaa huomattavissa vain juuri luukun yläpuolella eikä ainakaan meitä haittaa.

Kirjoittelemisiin!